Kappale on nimeltään “Loitsu”. Tässä ote lyriikasta:
Jouduin loitsusi valtaan
mä jouduin sun loitsusi valtaan
se parantaa piinan
kun saa kaiken unohtaa
mä jouduin sun loitsusi valtaan
Sun loitsusi humalan tuo
sinun loitsusi humalan tuo
olen valveilla vielä
vaikka uni vie sun luo
sinun loitsusi humalan tuo
Nyt mä kaiken teen
mitä ikinä pyydät
vaikka kaikki maailman vitsaukset
eteeni syydät
Kävelen kohti metsää tummaa
vaikken pysty näkemään
suunnitelmieni summaa
ne kadonneet on
rakkauden sankaan viidakkoon
Kappale on alunperin sävelletty bändini Eclipse Ensemblen ohjelmistoon jo vuonna 2003, tuolloin englanniksi nimellä “The Spell”. Äänitimme tuolloin demon kotistudiossa basistimme kellarissa, mutta sessio jäi teknisten ongelmien vuoksi aika hätäiseksi, eikä demo onnistunut. Soitimme biisin kerran tai pari keikallakin, mutta se ei koskaan oikein syttynyt eloon. Unohdin sen pitkäksi aikaa ohjelmistosta.
Biisin aihehan on synkänpuoleinen. Tarinan päähenkilö on epätoivoisen rakastunut naiseen, jota hän ei voi koskaan saada. Jollain tajuntansa tasolla hän ehkä ymmärtääkin oman pakkomielteensä, mutta kokee silti vastustamatonta vetoa naiseen. Viimeisessä säkeistössä hän pääsee jo lähelle, kosketusetäisyydelle, mutta huonosti käy. Hänet torjutaan, hän ymmärtää kaiken olleen turhaa. Katkeruuden kylmä myrkky valuu hänen suoniinsa.
Loistava, pirteä radiohitti siis
Musiikillisesti päädyin tekemään eräänlaisen “valkoisen miehen blues” -kappaleen. Tarkoitan tällä sitä, että tämä ei varsinaisesti ole blues, mutta siinä on paljon blues-kappaleen elementtejä. Laulufraasien toisto, sointurakenne myötäilee 12 tahdin blueskaavaa jne. Ja laulun aihehan on täyttä bluesia.
Oli hieman outoa lähteä liikkeelle biisistä, joka on ollut olemassa jo niin kauan, mutta joka uuden sanotuksen myötä tuntuu samalla uudelta. Sen tunnelma ja aihe ovat jäänteenä ajalta elämästäni, jolloin olin hyvin ahdistunut nuori mies. Koin olevani yksin, naiset eivät minusta välittäneet, opiskelu ei huvittanut… Kaikkea sitä, mikä kuuluu nuoren miehen elämään. Nyttemmin kun asiaa miettii, huomaan olleeni kauhean ankara itselleni, eivätkä asiat olleet ollenkaan niin huonosti kuin silloin kuvittelin.
No, ainakin muutamia hyviä biisejä tuli ahdistuksen vimmassa tehtyä. Edelleenkin muistot noilta ajoilta elävät vahvana, ja ehkä siksi tämän pitikin olla levyprojektini avausbiisi. Ahdistus on poissa, mutta aiheeseen palaaminen oli silti pelottavan helppoa. Puhuu omaa kieltään siitä, miten voimakkaita tietyt tuntemukset ovat ja miten helposti ne iskostuvat takaraivoon.
Joka tapauksessa, kappale on ladattavissa täältä. (Siellä on myös nettiTV:n keikkataltiointi ladattavissa.) Tämä on tosiaankin vielä hyvin keskeneräinen demomiksaus. Balanssit eivät todellakaan ole kohdillaan, kaiut ovat ihan miten sattuu jne. Mutta itse biisi on kokonaisuudessaan jo kuultavissa. Kuuntele siis ja anna palautetta, kirjoita ajatuksiasi. Kaikki palaute on tervetullutta!
Myös cover-biisiprojekti etenee. Olen tehnyt jo pohjaraitoja. Ehdotuksia otetaan edelleen vastaan. Vilkaise tätä artikkelia ja kommentoi!
Uutta musiikkia ja ajatuksia taas pian.
Rauhaa ystävät!
- Tapsa
